Maanantaiautoilijat ja sunnuntaiparkkeeraajat

...ja neljänkympin sakkolappu. Että näin. Oon ihan satavarma että kyseisellä parkkipaikalla on aikaisemmin saanu parkkeerata kello 18 jälkeen mut onpa tainnu asia sit muuttua jossain kolossa. Noh, jos sen nyt sit muistais.

No, oli siellä onneks muitakin riemuidiootteja liikenteessä. Turun kaupunki tais rikastua useemmalla sadalla eurolla niitten lappusten kanssa :D ja joku tätönen ihan vakaasti halus parkkiin pilkulleen siihen kohtaan josta me lähdettiin pois. Vieressä oli poliisiauto spotilla joten mitäs luulette, tuliko tätöselle halpa kauppareissu?

Mut joo, positiivisia ylläreitä. Duuniin tuli postissa eilen yhden myyntiskaban palkinto, 30e lahjakortti S-ryhmän kaupoille. Piti sitten mennä heti tänään tutkailemaan josko olis löytyny jotain kivaa. Ja meinasin kiljua riemusta kun näin ne kaikki kenkäosastolla majailevat upeudet. Paljon korkeakorkoisia mustia kenkiä, polvi- ja sääripituisina, naminamikoroilla ja megamahtavilla yksityiskohdilla. Useampi pari tuli sovitettua, pari jäi oikein mietityttämään kun tuon ihan ekan testaamisen pohjalta ei nyt oikein osaa sanoa että olivatko ne hyvät vai eivät.

Pohtinemme asiaa yön yli.

Muoti-whine.

Miten surullista onkaan mennä suomalaiseen (nuorten)vaatekauppaan ja todeta että kaikki tangot ovat täynnä kerrassaan kammottavia riepuja, joita ei uskoisi yhdenkään täysjärkisen ihmisen kiskovan päälleen? Joko legginsejä tai sitten jotain teltan kokoisia, kammottavia muodottomia löppänöitä? Värit ja kuosit suoraan menneisyydestä.

Ja sit kun selviää siitä kaupassa aiheutuneesta järkytyksestä ja lähtee iho kananlihalla pois sieltä, niin mihinkä sitä törmääkään?

No kyllä. Juurikin näihin "olen niin ihq-daa-trendikäsmuodikas" laumaeläimiin jotka parveilevat kauppakeskuksissa ja kaupungilla näiden ah, niin trendikkäiden kauppojen kassit käsivarsilla.

Yök, sanon minä.

Tekisipä mieleni avautua nyt näistä kaikista skiljoonasta muotiblogistakin joita tunkee joka ikisestä tuutista, mutta en viitseis pilata aamuani enää tän enempää. Ei ne siitä kuitenkaan mitään opikseen ota :D

Alanpahan vain taas pistää rahaa jemmaan jotta pääsen taas jonnekin tämän maan rajojen ulkopuolelle vaateostoksille. Puolen vuoden sisään tullu nyt tehtyä kaks ulkomaanmatkaa ja molemmilta reissuilta tarttunu mukaan kiitettävä läjä oikeasti hyvännäköisiä vaatteita, jotka ei kävele vastaan joka kolmannen ihmisen päällä tämänkään kokoisessa kaupungissa.

Saako jo turhautua?

Rasittavaa tällanen pieni kuume, pyörii tuossa 38 paikkeilla. Töihin ei voi/jaksa/pysty/saa mennä ja kotona alkaa pikkuhiljaa olla jo tylsää :D
Keuhkot pitää kerrassaan mielenkiintoista rohinaa ja käy melkoisesti murua sääliksi kun se reppana herää aina ku mä köhin yöllä ja on sitten taas ihan kukkupöö aamulla kun pitäis mennä töihin.

Oikeaan lapaan iski joku ihan uskomattoman kummallinen jumitus edellisiltana. Sain onneks lääkäriltä eilen kunnon napit siihen, mutta esim. ultrassa näkyneelle _jollekin_ poskionteloissa ei tehty mitään. Noh, rouskutellaan sitten noita nappeja mitä nyt on. Nenäliinaakin on menny taas pari kilsaa lisää.

Takas sohvalle röhnöttämään ->

Kun ovikello soi klo 00:02...

... niin mistä ihmeestä lie kyse?

Henkkoht makasin siis eilisen illan kuumeisena sohvalla. Muru istui oman pöytänsä ääressä ja lattialla istui yksi ystävämme, joka poikkesi hetkeksi jutustelemaan. Illan edetessä iski nälkä joten tilasimme pizzaa kotiin kuskattuna.

Puhelin oli just soinu, pizzakuski soitti olevansa pihalla. Vaatetta niskaan ja kengät jalkaan - ja ovikello soi. Ehdin ajatella että mitäs kummaa kun menin avaamaan. Oven takaa nimittäin löytyi kaksi poliisia.

-"Iltaa. Onkos täällä kaikki kunnossa?"
-"Joo, on, kaikki on oikein hyvin. Mitenkä niin?"
-"Saatiin ilmoitus että on kovasti meteliä ja häiriötä. Montakos ihmistä täällä on?" ja tähyilyä olkapään yli eteiseen.
-"Minä, mun avomies ja yksi kaveri, istuskellaan tässä iltaa."
-"Jaha, jaha. Takki sulla on päällä, oottekos menossa jonnekin?"
-"Joo, hakemaan pizzaa tuosta pihalta kun tilattiin, kuski soitti just."
-"No eipä siinä sitten. Mutta kyllä kolmellakin ihmisellä sitä ääntä saa aikaiseksi, jos pikkuisen hillitsette. Tai no, ette te varmaan niin kovasti ole möykänny mutta kun nää kaikki on kuitenkin pakko tarkistaa."

Vähän piti kyllä raapia päätä. Tai no, kyllä me tiedetään tasan ja tarkkaan mistä tuoKIN asia on saanu alkunsa. Samassa rapussa asuu eräs henkilö jolla on nyt ilmeisesti kova vimma saada häirittyä meidän elämää täällä. Postiluukusta on pudoteltu jo useampi lappu, samoin ala-aulaan on jätetty seinälle muutama lappu, yksi on teipattu ulko-ovemme viereen jne jne jne.

Kyseinen henkilö on joskus jutellessamme suoraan myöntänyt että on savustanut muutaman ihmisen ulos tästä taloyhtiöstä, lieneekö nyt meikäläiset ns. mustalla listalla?
Mainitsin kyseiselle henkilölle jo muuttaessani, että jos joku häiritsee, niin saa ja pitääkin tulla soittamaan ovikelloa niin korjataan asia. No, eipä ole näkyny.

Olihan toisen poliisisedän viimeinen kommentti murulle tuossa pihalla että "niin no, onhan noita kaikenlaisia soittelijoita:"

Mutta meni kyllä hetkeksi ruokahalu ihan pelkästä veetutuksesta. Ajattelin jo eilen että olisikohan aiheellista mennä jutustelemaan isännöitsijälle maanantaina, tuo on nimittäin mun mitta-asteikolla jo kiusantekoa.

Kilometri nenäliinaa.

Reissun jälkeinen viikko on menny vähän niin ja näin. Murulla oli jo paluupäivän aamuna pikkuisen tukkoinen olo joka sitten pahenikin seuraavaksi aamuksi sen verran, että ei ollu töihin asiaa.

Helsinki-Vantaan lentokenttä oli edelleenkin myös matkatavaroiden osalta melkoisessa kaaoksessa, samaa soppaa sotkivat vielä kylmät ilmat ja lumisateet. Ja mitäpä siis sattuikaan? Matkalaukkua hihnalta noukkiessani huomasin sen olevan toisesta päädystä kokonaan halki ja palasia puuttuvan. Jee. Sit eiku jonottamaan tulopalvelutiskille ja tekemään vahinkoilmoitusta. Sain listan yhteistyökumppaneista joilta voi mennä hakemaan uuden laukun ja lähettävät sitten laskun Finskille.

Ja ei kahta ilman kolmatta. Ajomatkalla kotiinpäin noin puolessa välissä auto nytkähti, ihan kuin tehot olisivat kadonneet hetkeksi. Akkuvalo syttyi. Ohjaustehostin lakkasi toimimasta. Valot himmenivät. Äkkiä puhelua paremmalle asiantuntijalle ja nilkuttamalla parin kilsan päässä olevalle huoltoasemalle. Onneksi oli lämmin asema, päästiin sisälle odottamaan jatkokyytiä ja auto jäi sinne sitten odottelemaan korjausta.

Keskiviikkona päästiin kyydillä hakemaan auto - nyt se toimii taas.

Ihmettelin eilen illalla miksi kurkku on niin onnettoman kipeä. Nenäkin alkoi vuotaa ja hengitys ei tahtonut kulkea kunnolla. Aamulla oli jokseenkin önf olo mutta kiukulla, hammasta purren oli pakko mennä töihin. Ja todeta sitten tunnin päästä että ei tule mitään ja soittaa lääkäriaika. Nyt ollaan siis molemmat kotosalla potemassa samaa pöpöä. Sikaa tää ei ole, joku muu kärttyinen lenssupöpönen joka nyt toivottavasti ei roiku rasitteena ihan hirmuisen kauaa.

Noh, saapahan hyvällä omallatunnolla taas lojua koko viikonlopun sohvalla tekemättä yhtään mitään :D

Ärrin.

Saanko mennä sanomaan naapurille rumasti? Saanko? Joohan?