Hulinaa.

Viimeisten parin kuukauden osalta on mahdotonta kuvata kaikkea tapahtunutta vain yhdessä postauksessa. Asioita on tapahtunut ihan tolkuttomasti - järjettömän isoja asioita. Osaltaan voisi kai sanoa menneensä virran mukana, osaltaan on tullut tehtyä melkoisia päätöksiä.

Ja ei oo olemassa sanoja kuvailemaan tätä fiilistä. Sellainen kokonaisvaltainen hyvä olo. Joku voisi kai sanoa, että pitäis ahdistaa ja jännittää ja pelottaa mut ei, ei niin saa ajatella.

Elämä on ihan liian lyhyt pähkäilemiseen, pohtimiseen, venkslaamiseen ja ihmettelemiseen - ainakin tällaisten isojen asioiden kanssa.

Me siis otettiin murun kanssa iiiso askel eteenpäin elämässä ja ostettiin koti. Ihka oma koti. Päätös oli loppujen lopuksi melkoisen helppo. Tilaa tarvitaan lisää (kaks hamsteria pienessä kaksiossa ei ole pidemmän päälle kauheen helppo ja suositeltava ratkaisu :D ) ja koska vuokra-asuntojen hinnat kolmioista puhuttaessa on valitettavasti jotain ihan kammottavaa, niin muutaman hetken miettimisen ja asioiden yhteenlaskemisen jälkeen tultiin siihen tulokseen että on paljon fiksumpaa ostaa oma koti. Molemmilla on kuitenkin vakituinen duuni ja kulunut vuosi on näyttänyt toteen sen, että tullaan toimeen keskenämme. Oikein hyvinkin jopa :)

Viime torstaina oli siis suuri päivä. Puoli mapillista papereita saatiin mukaan ja muutaman sitä edeltävän päivän puhelinrumbaa mä en uskalla edes ajatella enää. Kumman paljon tuossa tuntuu olevan asioita mitä pitää selvittää ja ottaa huomioon. Nyt ne on kuitenkin tehty - seuraavat paperiasioiden selvittämiset tuleekin siinä vaiheessa kun aletaan remontoida :D

Ekat tyhjät pahvilaatikot on tuotu jo duunipaikalta kotio, tuossa ne pönöttää komeina keskellä muutenkin ahdasta olohuonetta odottamassa että joku alkais pakata kampetta niihin. Kolmen viikon päästä saadaan avaimet, sit olis pari viikkoa aikaa roudata. Jos tällä kertaa olis vihdoinkin sitten kaikki hyvissä ajoin ja edes kohtuu järkevästi (onko sellainen mahdollista?) pakattu. Aikatauluja tässä nyt on pakkaamisen ja koko muuttamisen suhteen tehty ihan runsain mitoin - oliskohan mahdollista saada pidettyä niistä kiinni? Pidetään peukkuja :)

Ja sit loppukaneetiks fiiliksestä noin ylipäänsä. Se on helppo kuvailla yhdellä sanalla: rakastan <3

O_o

Tulipahan sit tehtyä semmonen kommervenkki että huhhuh.

Ostettiin asunto. Lappuja ei oo vielä kirjoitettu mutta tarjous meni läpi ja nyt sit vaan järjestellään paperiasiat kuntoon.

Ja arvaahan sen sitten että kuka on viime yön nähny unia laminaateista, tapeteista, kaakeleista, verhoista, muuttamisesta, laatikoista jne jne jne. Jonkin verran rempattavaahan tuonne tulee mutta saapa tehdä ainakin ihan omaa ja just sellasen näköstä ku haluaa. Oon aikas innoissani <3

Jännä juttu ku ei nyt oikein tiedä että miten päin pitäis olla. Kyl iso kivi vierähti pois sydämeltä ainakin siinä kohtaa ku välittäjä soitti että "Onneks olkoon" ja sen jälkeen katselikin sitten ihan eri mielellä tapetteja ja muuta :D

Pahvilaatikoita pitää alkaa siis haalia ja pakkaillakin tässä jo hyvissä ajoin, muutto on nimittäin jo ens kuussa :)

Muru lähti yhden kaverinsa kanssa aamuyöstä kalaan, vielä ei ainakaan ole kuulunu mitään eli saapa nähdä montako viehettä on taas uhrattu Ahdille ;)

Asioiden ääneen sanominen näemmä kannattaa.

Hihhii, sain tänään mielenkiintoisen puhelun. Tuon aiemmin mainitun poliisiepisodin jälkeen kirjoitin isännöitsijälle pitkän meilin, jossa otin puheeksi pari muutakin epäkohtaa. Tänään sitten langan toisessa päässä oli isännöitsijä, joka sanoi järjestäneensä korjausmiehet epäkohta-asioille ja selvitelleensä myös tätä ns. naapurisopu-juttua. Kukaan ei ole kuulemma meistä pihahtanutkaan, eikä tämä yksi kiusanhenkikään ole sitten vienyt asioita eteenpäin vaikka näin kaikissa lappusissaan on uhkaillutkin. Saanemme siis olla ihan rauhaksiin.

Saikku jatkuu edelleen. Kävin apteekissa hakemassa viidennet tropit, josko nyt vihdoin sais tän pöpön pois. Samalla reissulla kävin ihan piruuttani apteekin viereisessä koruliikkeessä tutkailemassa.
Olin tuosta samaisesta liikkeestä spotannut ennen joulua yhden mustaksi sävytetyn teräksisen ranneketjun joka olisi ollut murulle ihan omiaan. Syystä tai toisesta se jäi kuitenkin ostamatta. Noh, tällä reissulla semmoinen sitten tarttui mukaan, ihan vaan vaikka keskiviikon kunniaksi :) Malli on hieman eri kuin se ihan ekaksi katsomani, mutta tuo taitaa olla jopa parempi. Ja vielä varsin kukkaroystävälliseen hintaan ^^

Joululahjaksi tilatun lehden eka numero kolisi myös luukusta tänään. Mä saan siis pötköttää sohvalla ihan rauhassa taas koska muru viihdyttänee itseään muutaman tunnin tuon parissa :)

Kun ovikello soi klo 00:02...

... niin mistä ihmeestä lie kyse?

Henkkoht makasin siis eilisen illan kuumeisena sohvalla. Muru istui oman pöytänsä ääressä ja lattialla istui yksi ystävämme, joka poikkesi hetkeksi jutustelemaan. Illan edetessä iski nälkä joten tilasimme pizzaa kotiin kuskattuna.

Puhelin oli just soinu, pizzakuski soitti olevansa pihalla. Vaatetta niskaan ja kengät jalkaan - ja ovikello soi. Ehdin ajatella että mitäs kummaa kun menin avaamaan. Oven takaa nimittäin löytyi kaksi poliisia.

-"Iltaa. Onkos täällä kaikki kunnossa?"
-"Joo, on, kaikki on oikein hyvin. Mitenkä niin?"
-"Saatiin ilmoitus että on kovasti meteliä ja häiriötä. Montakos ihmistä täällä on?" ja tähyilyä olkapään yli eteiseen.
-"Minä, mun avomies ja yksi kaveri, istuskellaan tässä iltaa."
-"Jaha, jaha. Takki sulla on päällä, oottekos menossa jonnekin?"
-"Joo, hakemaan pizzaa tuosta pihalta kun tilattiin, kuski soitti just."
-"No eipä siinä sitten. Mutta kyllä kolmellakin ihmisellä sitä ääntä saa aikaiseksi, jos pikkuisen hillitsette. Tai no, ette te varmaan niin kovasti ole möykänny mutta kun nää kaikki on kuitenkin pakko tarkistaa."

Vähän piti kyllä raapia päätä. Tai no, kyllä me tiedetään tasan ja tarkkaan mistä tuoKIN asia on saanu alkunsa. Samassa rapussa asuu eräs henkilö jolla on nyt ilmeisesti kova vimma saada häirittyä meidän elämää täällä. Postiluukusta on pudoteltu jo useampi lappu, samoin ala-aulaan on jätetty seinälle muutama lappu, yksi on teipattu ulko-ovemme viereen jne jne jne.

Kyseinen henkilö on joskus jutellessamme suoraan myöntänyt että on savustanut muutaman ihmisen ulos tästä taloyhtiöstä, lieneekö nyt meikäläiset ns. mustalla listalla?
Mainitsin kyseiselle henkilölle jo muuttaessani, että jos joku häiritsee, niin saa ja pitääkin tulla soittamaan ovikelloa niin korjataan asia. No, eipä ole näkyny.

Olihan toisen poliisisedän viimeinen kommentti murulle tuossa pihalla että "niin no, onhan noita kaikenlaisia soittelijoita:"

Mutta meni kyllä hetkeksi ruokahalu ihan pelkästä veetutuksesta. Ajattelin jo eilen että olisikohan aiheellista mennä jutustelemaan isännöitsijälle maanantaina, tuo on nimittäin mun mitta-asteikolla jo kiusantekoa.

Aamuhetki.

Kinkku tasaantuu tiskipöydällä, riisipuuro porisee kattilassa ja kuusi kimmeltää hämyisessä valossa.
Makuuhuoneesta kuuluu murun tuhinaa, mistään muualta ei mitään. Ulkona valkenee kaunis sinisävyinen aamu.

Paketteja on ihan pikkuisen kopisteltu jo, mutta niistä lisää myöhemmin. Puuron mutustamisen jälkeen keikka hautausmaille ja sen jälkeen vain leppoisaa joutenoloa.

Rauhaisaa ja makoisaa joulunaikaa kaikille.

Hämärää.

Kammorasittavan ja hektisen duunipäivän jälkeen on harvinaisen mahtavaa ihan vaan istua sohvalla kynttilänhämyisessä kodissa ja juoda kahvia. Ku ei tartte ajatella mitään suurempia ellei ihan pakosti halua. Kaks päivää duunivääntöä ja sitten neljä päivää ettei tartte tehdä yhtään mitään ellei halua.

Aamun pelasti asiakaspalvelusta forwittu palaute: "...kiitokset myyjille (se punapää ja joku äijä) kun jaksatte vastailla tyhmiin kysymyksiin." On kiva tietää olevansa tuo punapää :)

Katsottiin illanhuviksi Brüno- leffa. Oli mun mielestä hitusen lattea, jotenkin sen kaiken hypetyksen perusteella olisin odottanu enempi. Noh, ei aina voi voittaa. Onneks on läjä leffoja odottamassa, jotka on taatusti viihdyttävämpiä kuin tuo edellämainittu.

Nyt unta kuulaan, joko se veis tuon orastavan päänsärynkin pois.

Jäässä.

Ikkunat nimittäin. Kotona. Olohuoneen ikkunasta ei näe ulos saati sitten sisälle kun uloin lasi paukahti sisäpuolelta umpijäähän samalla ku elohopea mittarissa laski rysäyksellä alle -10. Samaa oiretta havaittavissa myös makuuhuoneessa. Kaikkein koomisin oli se löytö, jonka muru teki hetki sitten parvekkeella: ikkunalaudasta roikkuu komeita jääpuikkoja, muodostuneet siitä kosteudesta joka on valunu samaisen jäässä olevan ikkunan puitteesta tuonne ulos.... Pitäiskös huolestua?

Joulupukkikin poikkes (toki hieman itseavustettuna) jo etukäteen. Olen pitkään himotellu uutta kameraa ja nyt oli sitten sen verran hyvä tarjous että se olis ollu jo paha teko jättää hyödyntämättä :D Ixus 980 IS tarttui mukaan, kiitokset äiskälle sponssista :)

Töissä on ollu tulenpalavanmoinen kiire kun ihmisille on pitäny saada uutta hienoa elektroniikkaa jouluks. Nyt ei ihme kyllä oo hetkeen sattunu mitään älykkäitä riemuidiootteja vastaan, ollenkin että työkaveri printtas mulle pöytälaatikkoon (ihan aiheesta!) yhden sarjakuvan. Oli kuunnellu keskustelua seinän takana ja alkoi kuulemma naurattaa :D

Eilen oltiin kaverin synttäreillä ja vaihdeltiin sitten jo muutama joululahjakin ohella. Sain erään sortin pre- joululahjuksena pinkin neulemyssyn, joka sitten ihan sattumankaupalla oli samaa sävyä kaulassa olleen huivin kanssa ja mätsää tukkaankin kivasti. Lauralle kiitos <3

Joulua pitäis tosiaan pikkusen valmistella vielä, jotain lahjoja paketoida ja kehitellä maailman mediaseksikkäimmälle mustalle glitterijoulukuuselleki sijoituspaikka. Eiköhän se tästä, onhan täs ny vielä muutama päivä aikaa ^^

Miten onnellinen pieni ihminen voi olla uudesta imurista?

Otsikko kertonee kaiken. Mintunvihreä, hyvinpalvellut Panasonic sai siirtyä autuaammille pölypalleronmetsästysmaille ja uusi harmaa Hoover astui kehiin. Jo pikaisen testauksen jälkeen kasvoille nousi hymy - jee, imurointi on sittenkin taas kivaa!

Projekti eteinen etenee myös. Vitivalkoisesta on edetty siis jo yhteen karkkipinkkiin seinään, parin mustakehyksisen peilin kaveriksi ruuvattiin äsken kaksi mustaa hyllyä. Tyttöilykeskus alkaa siis olla kohtapuoliin kuosissaan. Yksi Ikea-reissu pitää tehdä vielä ja vanha tilapäisesti eteiseen majoitettu kirjahylly pitää saada jollekulle, kenelle siitä on enemmän hyötyä. Muutama tunti menee myös vielä maalitelan ja pensselin kanssa.

Viikonloppu vietettiin saaressa. Itse lojuin ison osan ajasta sohvalla lukemassa, muru puolestaan pönötti laiturinnokassa narraamassa Ahtia siinä mainiosti onnistuen. 2,3- kiloinen hauki päätyi mestarilliseen (köh) fileointikäsittelyyn ja sen jälkeen ruisjauhoilla leivitettynä pannulle aitoon voihin paistumaan. Hyvää oli! Jotain sentään on vielä hyppysissä tallella isän aikoinaan neuvomista kalankäsittelyvinkeistä, vain yhteen palaseen jäi muutama ruoto. Ehkä tuokin taito tuosta vielä joskus kohenee :)