Kun neljästä silmästä (joista toiset on lasiset) vähentää kaks, niin jäljelle jää kaks, eikös?
Kävin silmälääkärissä tänään ku kummasti tuntunu siltä että silmät väsyy ja välillä jopa siltä että näkee ilman rillejä paremmin ku rilleillä, mut ei sitte kuitenkaan näkis kunnolla.
Noh, setä tutki ja mallas ja kyseli ja sääti, pohdiskeli ääneen ja antoi tuomionsa: "Et sä mitään silmälaseja tartte". Eli se siis ainakin toistaiseksi mun nelisilmä-elämästäni. Silmälihasten jumppaohjeita se kirjoitti mukaan mutta muuten mennään näillä.
Minne mun nörtti-identiteetti nyt meni? Kauhee naamaongelma ku ei oo rillejä nenällä, tuntuu niin vahvasti siltä että jotain puuttuu. Satavarmasti etin vielä monesti että missä mun rillit oikein on ennenku muistan että ihan tarkoituksella ne on jääny kotiin.
Noh, kerran sitte näinki päin.
maanantai 22. helmikuuta 2010
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Shop-shop-shopiti-shop.
Mullahan siis tunnetusti on kenkäkriisi. Noh, viimeksi löydetyistä Osiriksen tennareista alko sinkoilla solekumien ympärillä olevat tikkauslangat ja olin vähän että wtf, kyseessä on kuitenkin vasta muutaman kuukauden vanhat tossuttimet. Alkuviikosta sitten piipahdin Skanssin Top-Sportissa kyselemässä, että onkohan tää nyt valmistuvika vai mikä ihme. Tiskillä ollu miesmyyjä olikin sitten niin seipäännielly hapannaama että huhhuh. Eka kommentti oli että "joo ei me tehdä tällasille mitään ku ei me voida tietää mitä näillä tossuilla on tehty, ootsä esim skeitannu näillä?" Repesin nauruun ja totesin että en tosiaan, meen naamalleni jo siinä kohtaa ku vaikka vilkasen skeittilautaa päin - (ja toim. huom. missä näillä keleillä skeittais? Joku roti nyt sentään :D)
Asia ei edennyt kuitenkaan yhtään mihinkään, sälli ei olisi millään suostunut tekemään asialle yhtään mitään, maahantuojan nimen kaivoi pitkällisen ihmettelyn jälkeen. Oon nimittäin sitä mieltä että jos 2kk peruskäytön jälkeen tossuista sinkoilee oleelliset pohjan ja rungon kiinnityslangat mäkeen ni pakko niissä joku vika on olla.
Tänään sitten poikettiin Myllyssä, ja ajattelin ihan vain huvikseni mennä tsekkaamaan Top-Sporttiin miltä siellä näyttää asiakaspalvelun taso. Ja joo, ero oli kuin yöllä ja päivällä. Tiskin takana aluksi ollut neiti kävi pyytämässä toisen neidin paikalle, joka otti yhteystiedot ylös ja lupasi olla yhteydessä maahantuojaan asian tiimoilta.
Tuntia myöhemmin piippasi kännykkä. Tekstarissa oli että "käy vaihtamassa kengät Skanssissa, heillä pitäisi noita olla vielä." Tätä mä kutsun palveluksi. Kävin sitten vielä Top-Sportin sivuilla laittamassa palautteen kautta kiitokset tälle asiaa hoitaneelle neidille.
Vielä en käyny kenkiä vaihtamassa, huomenna vois mennä. Saapa nähdä tuleeko sanominen, nimittäin jos vain muistan nimen oikein niin saattaa jopa olla sama hapan jannu se, jolta pitää niitä uusia tossuja mennä kyselemään :D
Muita shoppauslöytöjä sitten tältä päivältä: mustat hyvin leveillä bootcut-lahkeilla olevat farkut ja murulle Vanssin nauhattomat "kusiluistin"-tennarit. Kirppikseltäkin löytyi jotain kivaa mutta sille oma postauksensa myöhemmin.
Palatakseni vielä tuohon kenkäasiaan, oon kans pitkään etsiny tyttöjen skedetossuista itselleni mahtuvia kokoja - turhaan. Tänään eksyin sitten Osiriksen nettisivuille ja löysin kokotaulukon, joka kertoi että tytöillekin tehdään ihmisten kokoisia tossuja! Osiris ei toimita suoraan Suomeen tuotteita, joten heidän sivuiltaan tilaaminen ei ole siis vaihtoehto. Paiskoinkin sitten meiliä suoraan Suomen maahantuojalle, josko sitä kautta saisi jonkinnäköistä selkoa tähänkin asiaan.
Vastauksia odotellessa.
Asia ei edennyt kuitenkaan yhtään mihinkään, sälli ei olisi millään suostunut tekemään asialle yhtään mitään, maahantuojan nimen kaivoi pitkällisen ihmettelyn jälkeen. Oon nimittäin sitä mieltä että jos 2kk peruskäytön jälkeen tossuista sinkoilee oleelliset pohjan ja rungon kiinnityslangat mäkeen ni pakko niissä joku vika on olla.
Tänään sitten poikettiin Myllyssä, ja ajattelin ihan vain huvikseni mennä tsekkaamaan Top-Sporttiin miltä siellä näyttää asiakaspalvelun taso. Ja joo, ero oli kuin yöllä ja päivällä. Tiskin takana aluksi ollut neiti kävi pyytämässä toisen neidin paikalle, joka otti yhteystiedot ylös ja lupasi olla yhteydessä maahantuojaan asian tiimoilta.
Tuntia myöhemmin piippasi kännykkä. Tekstarissa oli että "käy vaihtamassa kengät Skanssissa, heillä pitäisi noita olla vielä." Tätä mä kutsun palveluksi. Kävin sitten vielä Top-Sportin sivuilla laittamassa palautteen kautta kiitokset tälle asiaa hoitaneelle neidille.
Vielä en käyny kenkiä vaihtamassa, huomenna vois mennä. Saapa nähdä tuleeko sanominen, nimittäin jos vain muistan nimen oikein niin saattaa jopa olla sama hapan jannu se, jolta pitää niitä uusia tossuja mennä kyselemään :D
Muita shoppauslöytöjä sitten tältä päivältä: mustat hyvin leveillä bootcut-lahkeilla olevat farkut ja murulle Vanssin nauhattomat "kusiluistin"-tennarit. Kirppikseltäkin löytyi jotain kivaa mutta sille oma postauksensa myöhemmin.
Palatakseni vielä tuohon kenkäasiaan, oon kans pitkään etsiny tyttöjen skedetossuista itselleni mahtuvia kokoja - turhaan. Tänään eksyin sitten Osiriksen nettisivuille ja löysin kokotaulukon, joka kertoi että tytöillekin tehdään ihmisten kokoisia tossuja! Osiris ei toimita suoraan Suomeen tuotteita, joten heidän sivuiltaan tilaaminen ei ole siis vaihtoehto. Paiskoinkin sitten meiliä suoraan Suomen maahantuojalle, josko sitä kautta saisi jonkinnäköistä selkoa tähänkin asiaan.
Vastauksia odotellessa.
Num3r0i7a.
Viimeisen viikon sisään ollaan murun kanssa katsottu useampi leffa jotka kaikki on tavalla tai toisella liittyny numeroihin. Ekana katsottiin jo pitkän aikaa odottamassa ollut Nicholas Cagen tähdittämä Knowing (suom. Tieto) joka oli taas yksi näkemys näihin taatusti lukemattomiin maailmanloppua käsitteleviin elokuviin. Takakannessa luki tieteisjännäri mutta kyllä tuo tietyissä kohdin jo melko kauhulta vaikutti :D
Loppuratkaisu oli ehkä ihan aavistuksen yllättävä vaikka melkoisen samalla kaavalla nuo kaikki maailmanloppuleffat kai meneekin. Ystävä kommentoi leffan juonen kerrassaan mainiosti: "Maailmanloppu tulee. Maailmanloppu tulee! Maailmanloppu tulee!! Maailmanloppu tuli."
Toinen oli sitten nimeltänsä 23. Pääosaa esitti Jim Carrey, mikä jo sinänsä oli syy katsoa tuo pätkä. Carreyhan tunnettaneen parhaiten kaikista naamanvääntely-huumoripätkistä, ja tuo katsottu leffa olikin sitten melko pitkälti kaikkea muuta. Draamaa, verta, jännitystä ja okei, oli sinne tänne tiputettu pari humoristista kommenttia mutta pääasiassa sitten kaikkea muuta.
Ja kolmas, mikä käytiin eilen leffassa katsomassa, oli nimeltänsä Nine, mutta siihen ne numeraaliset yhtäläisyydet sitten loppuikin. Itse leffassa ei ollu minkään sortin viittausta nimeen ja ainakaan mun maalaisjärjellä ei löytyny mitään järkeviä yhdistäviä tekijöitä nimen ja itse leffan väliltä.
Poikkeuksen noihin muihin leffoihin teki myös se, että tää oli musikaali. Tapahtumapaikkana oli 1960 - luvun Rooma, pääjuonenpiirteet pyöri elokuvaohjaajamiehen ja lähinnä hänen elämässään olevien useampien naisten ympärillä. Musiikki oli hyvää ja asut hienoja. Oli myös kivaa katsoa vaihteeksi jokin leffa mikä EI sijoittunut jenkkeihin vaan Eurooppaan ja useamman näyttelijän aksenttikin oli enemmän eurooppalainen.
Eipä tässä toistaiseks sen kummempia. Töitä on pahuksesti ja tuntuu välillä siltä, että ainoastaan viikonloppuisin ehtii oikeasti tehdäkin jotain. Siis jotain muuta kuin möllöttää kotona. Pikkuisen alkaa riipiä kun tuntuu siltä, että päivät valuu käsistä eikä saa oikeastaan mitään mainittavaa aikaiseks ku ei vaan jaksa. Pitänee koittaa taas priorisoida asioita ja vähentää esim turhanpäiväistä koneella istuskelua.
Loppuratkaisu oli ehkä ihan aavistuksen yllättävä vaikka melkoisen samalla kaavalla nuo kaikki maailmanloppuleffat kai meneekin. Ystävä kommentoi leffan juonen kerrassaan mainiosti: "Maailmanloppu tulee. Maailmanloppu tulee! Maailmanloppu tulee!! Maailmanloppu tuli."
Toinen oli sitten nimeltänsä 23. Pääosaa esitti Jim Carrey, mikä jo sinänsä oli syy katsoa tuo pätkä. Carreyhan tunnettaneen parhaiten kaikista naamanvääntely-huumoripätkistä, ja tuo katsottu leffa olikin sitten melko pitkälti kaikkea muuta. Draamaa, verta, jännitystä ja okei, oli sinne tänne tiputettu pari humoristista kommenttia mutta pääasiassa sitten kaikkea muuta.
Ja kolmas, mikä käytiin eilen leffassa katsomassa, oli nimeltänsä Nine, mutta siihen ne numeraaliset yhtäläisyydet sitten loppuikin. Itse leffassa ei ollu minkään sortin viittausta nimeen ja ainakaan mun maalaisjärjellä ei löytyny mitään järkeviä yhdistäviä tekijöitä nimen ja itse leffan väliltä.
Poikkeuksen noihin muihin leffoihin teki myös se, että tää oli musikaali. Tapahtumapaikkana oli 1960 - luvun Rooma, pääjuonenpiirteet pyöri elokuvaohjaajamiehen ja lähinnä hänen elämässään olevien useampien naisten ympärillä. Musiikki oli hyvää ja asut hienoja. Oli myös kivaa katsoa vaihteeksi jokin leffa mikä EI sijoittunut jenkkeihin vaan Eurooppaan ja useamman näyttelijän aksenttikin oli enemmän eurooppalainen.
Eipä tässä toistaiseks sen kummempia. Töitä on pahuksesti ja tuntuu välillä siltä, että ainoastaan viikonloppuisin ehtii oikeasti tehdäkin jotain. Siis jotain muuta kuin möllöttää kotona. Pikkuisen alkaa riipiä kun tuntuu siltä, että päivät valuu käsistä eikä saa oikeastaan mitään mainittavaa aikaiseks ku ei vaan jaksa. Pitänee koittaa taas priorisoida asioita ja vähentää esim turhanpäiväistä koneella istuskelua.
torstai 11. helmikuuta 2010
Tajunnanvirtaa part 1
Sohvalla istuskellessa iltaisin on päässä pyöriny noin miljoona asiaa jotka pitäis kirjoittaa tänne mut ylläripylläri ku en oo saanu aikaseks.
Takidan keikka oli mahtava. Musiikki hyvää, äänentoisto kohdillaan ja fiilis just kohdallaan. Tavastia oli sympaattinen paikka, ei liikaa ihmisiä eikä varsinkaan liian iso tila. Muutama kohtuullinen valokuvakin tuli napsaistua.
Duunissa tuo hektinen viikko meni kans hyvin, ylitöitä kertyi parikymmentä tuntia (HUH!) mutta sen huomannee onneksi tilipussissa ja sit voi hyvällä mielellä shopata jotain kivaa taas. Ihan ku en siis olis tässä ny tilaillu kaikennäköstä :P kuten esimerkiks jotain lankoja, purkkeja tai vaatetta.. Tyttöjen kesken harrastetaan vaatteiden kierrättämistä, viimeisin kotiutunu ihanuus on musta satiininen Vollersin underbust - korsetti joka on sit just eikä melkein oikeaa mallia meikäläiselle. Ja näyttää hyvältä tuon pitsirensselihörhelöhamosen kanssa <3
Unf, ajatus ei kulje. Lisää kahvia siis.
Takidan keikka oli mahtava. Musiikki hyvää, äänentoisto kohdillaan ja fiilis just kohdallaan. Tavastia oli sympaattinen paikka, ei liikaa ihmisiä eikä varsinkaan liian iso tila. Muutama kohtuullinen valokuvakin tuli napsaistua.
Duunissa tuo hektinen viikko meni kans hyvin, ylitöitä kertyi parikymmentä tuntia (HUH!) mutta sen huomannee onneksi tilipussissa ja sit voi hyvällä mielellä shopata jotain kivaa taas. Ihan ku en siis olis tässä ny tilaillu kaikennäköstä :P kuten esimerkiks jotain lankoja, purkkeja tai vaatetta.. Tyttöjen kesken harrastetaan vaatteiden kierrättämistä, viimeisin kotiutunu ihanuus on musta satiininen Vollersin underbust - korsetti joka on sit just eikä melkein oikeaa mallia meikäläiselle. Ja näyttää hyvältä tuon pitsirensselihörhelöhamosen kanssa <3
Unf, ajatus ei kulje. Lisää kahvia siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)